Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Näinhän sitä sanotaan.
Menneenä viikonloppuna koin tuon tunteen, taas kerran. Muistin kuinka ihanaa on tuntea onnea ja iloa rakkaan ystävän puolesta. Aina ilo ei tarvitse tulla omasta elämästä. Niin kuin nytkin. Toki meillä oli todella kiva viikonloppu takana Helsingin reissuineen ym., mutta ystävän ihanat perheuutiset veivät jalat altani ihan täysin. Olisin voinut tanssia ja laulaa sunnuntaina keskellä yötä, uutiset kuultuani. Onnen kyyneleet valuivat silmistä vielä aamullakin :)
Liian usein täällä vallitsee kateellinen ilmapiiri. Kadehditaan toisten onnea. Miksi ihmeessä? En jaksa millään ymmärtää. Toisen onni ei yleensä ole itseltä millään tavalla pois. Jos unohtaisi kadehtimisen ja keskittyisi oman onnensa ja ilonsa lisäksi iloitsemaan tuttavien, ystävien ja läheisten onnesta, voisi olo olla moninkertaisesti mukavampaa <3
Tästä tuli mieleen myös se, että kesken kaiken Habitaressa yksi nainen pysäytti minut. Hän halusi vain todeta, että kuinka kaunis tuleva äiti minä olen. Olin hölmistynyt (itse en todellakaan tunne oloani kovin hehkeäksi, näin viikkoa ennen laskettua). Mutta kun olin selvinnyt tästä ihmetyksestä, tuli tosi kiva fiilis. Nainen teki pienellä eleellä oloni tosi iloiseksi. Haluaisin itsekin jakaa samanlaista fiilistä. Kehumiset jää arjessa liian vähälle. Pitäisi siis kai aloittaa tuosta omasta miehestä ja muistaa jakaa niitä hyviä sanoja täällä ihan ensimmäiseksi.
Hyvää uutta, alkanutta viikkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti