Mutta olen aina ollut palkallinen, en palkanmaksaja, ennenkuin nyt. Nyt ollaan maksettu palkkaa näille miehille, jotka meidän talolla ahertaa... tai lorvailee.
Tajusin jossain vaiheessa tätä projektia, että jokaisen tulisi jossain vaiheessa maksaa palkkaa omista rahoistaan jollekin toiselle. Näin sitä yksinkertaisesti ymmärtäisi kuinka kovasti työnantajaa ottaa pannuun Se, että hän näkee aina sinut kahvilla - ja tottakai pullaakin pitää olla - tupakilla, nojaamassa seinään tai päivittelemässä kuulumisia naapurin Sepon kanssa. Mutta ikinä hän ei näe, tai ainakin hyvin harvoin, työn touhussa.
Meillä on ollut näitä hetkiä jolloin on miettinyt, että mitä he ovat oikein tehneet, mistä minä oikein maksan sitä palkkaa. Rakennusmiehet ja-maailma onkin Se paikka, jossa moni tulee huijatuksi. Joten vinkkinä kaikille; pitäkää edes vähän kirjaa mitä ja mahdollisesti kyinka paljon miehet päivässä ovat rakentaneet. Näin voi esimerkiksi sitten kyseenalaistaa ne palkkalaskelmat, jotka ylittävät monin kerroin oman kirjanpidon.
On meillä toki hyviäkin tai anteeksi, tosi hyviä miehiä ollut raksalla, joille ilolla maksaa hyvin ja tehokkaasti tehdystä työstä.
Kun itse palaan äitiyslomaltani yritän muistaa tämän tunteen ja ajatuksen ja tehdä oman työni vieläkin paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti